Anneli Käenkoskella…
Katso kaikki kuvat: tapsukka.kuvat.fi
”…mutta ehkä on vielä aikaa joku kaistale säilyttää jossa murskaamot eivät raikaa jossa on vihreää… se on jossain, jossain paikka rauhallinen, se on jossain, jossain, ja me löydämme sen” :-)
Uusi vuosi ja se vuoden ensimmäinen keikka takana… Matkaan lähdin tällä kertaa sen paremman puoliskoni Kisun kanssa, ja suuntana Parkanon Käenkoski. Tuttu paikka… oliskohan se eilis iltainen kokonaisuutena jotain kuudestoista kerta Käenkoskella. Noin pikaisesti mietittynä ei kovin moni keikkapaikka noin keikkojen määrässä mitattuna edelle kiilaa. Lomakouhero on edelleen selvänä ykkösenä yli kahden kymmenen keikan märällään, vaikkei muutamaan vuoteen ole toiminnassa ollutkaan. Oli harmin paikka tuo Lomakouheron kohtalo!
Eikun auton nokka kohti Parkanoa… sellaiset reilun kahden tunnin rypistys ja perillä ollaan turvallisesti. Illan mittaan paikalle saapui aika mukavasti porukkaa viettämään uuden vuoden päivän iltaa tanssien merkeissä. Ja me mukana vaikkei nyt sen kummempia tanssimiehiä ollakaan! Me… no ainakin siinä eturivissä töljäämässä ja kuuntelemassa suosikkiamme Annelia, kuten niin usein ennenkin! :-)
Kuten edellisen keikan, niin nytkin toisina esiintyjinä oli tanssiyhtye Henkka ja Kulkurit. Vippi aloitteli jo yhdeksän nurkilla. Anneli asteli eka setilleen sitten yhdeltätoista. Henkka ja Kulkurit kolmevarttisen siinä välissä ja Anneli pääsi jälleen jatkamaan…
Eka setillä kuulimme tutut humpat ja muutakin reippaampaa kuten ne kivakomppiset vauhdikkaat twistit. ”Kun on näin uusi vuosi pojat jännittää mitähän seuraavaksi joutuu soittaa”, Anneli tuumas leikillisesti kun seuraavaa ”oli kuu oli ilta” kappaletta esitteli. Itse asiassa en nyt muista olisiko sitä vähään aikakaan tullutkaan, joten pienet varoitukset oli ikään kuin paikallaan. ;-)
Tulevan levyn kappaleista kuultiin muun muassa se Merja Rantamäen aikoinaan tutuksi tekemä ”se on jossain”. Surullinen tarina jossa kuitenkin on vielä toivo jäljellä, kuten tuolta tekstin alusta voi lukea. Hienot ja ajattelemaan pistävät sanat… melkein siinä tippa tulee linssiin, kun niitä miettii!! ”Mustat silmät”, ”ettei vain punaiset, näin uuden vuoden päivänä sen valvotun aatto yön jälkeen”, jotenkin tähän tapaan Anneli tällä kertaa ”mustat silmät” kappaleen esitteli! ;-) Yleisöstä kuului, ”siniseet”… jaahas, no jääkööt tällä kertaa. ;-)
Tulevan levyn kappaleista kuultiin muun muassa se Merja Rantamäen aikoinaan tutuksi tekemä ”se on jossain”. Surullinen tarina jossa kuitenkin on vielä toivo jäljellä, kuten tuolta tekstin alusta voi lukea. Hienot ja ajattelemaan pistävät sanat… melkein siinä tippa tulee linssiin, kun niitä miettii!! ”Mustat silmät”, ”ettei vain punaiset, näin uuden vuoden päivänä sen valvotun aatto yön jälkeen”, jotenkin tähän tapaan Anneli tällä kertaa ”mustat silmät” kappaleen esitteli! ;-) Yleisöstä kuului, ”siniseet”… jaahas, no jääkööt tällä kertaa. ;-)
Toisen setin aluksi, kuulimme tutun ”don’t cry for louie” taidokkaasti Annelin tulkitsemana. Ja eikun lisää taidokasta tulkintaa. ”Vähän englannin kielistä lisää”, kuten Anneli seuraavan kappaleen ”time flies” esiteli ja sen parina kuulimme ”nousevan auringon talon”! Pistäppä nuokin nyt paremmaksi… voipi kyllä koettaa. Veikkaampa että jää monelle kokeneemmallekin artistille vain haaveeksi! On Anneli sen verran taitava tyttö lauteilla! Kuulimme toki tälläkin kertaa sen ”emäntä laulun”. Anneli pikku hymy huulillaan… kuin hivenen hämillään olisi ollut: ”mitenkä se on niin vaikea sanoa tuo kappaleen nimi, vaikkei se minun sanoittama olenkaan”. Simoo minkä teit… no, oikeesti se on kiva kappale tuo ”et saa musta emätää”, me pidetään siitä! :-)
Näin oli hyvä korkata se vuoden ensimmäinen keikka. Kun noita kalentereita etiäpäin katsoo, niin ei se meneillään oleva tammikuu muutenkaan kovin pahalta näytä. Eli keikkoja piisaa! :-)
KIITOS! :-)
Tapsukka :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti